Viimeks me esiteltiin toinen meijän kesäperinteistä, joten nyt ois vuorossa seuraava. Mikkelin ylpeys, Flown kanssa usein kilpaileva ja Visulahdessa järjestettävä Jurassic Rock kerää kansalaiset kasaan viettämään viimeisiä kesäpäiviä hyvän musiikin ja mutaisen nurmikentän merkeissä. Tänä vuonna oli aika hilkuilla ettei päästy ollenkaan kahdestakin syystä: todellisuudessa mul ei ois ollu varaa koko reissuun, mut Elsa hyppäsin apuun ja maksoi mun liput. Toiseks meijän kyyti peruutti ihan viime minuuteilla ja siinä sit nosteltiin hartioita et mitäs seuraavaks. Pistin sitten puhelua armaalle tädilleni joka ystävällisesti lupautui lainaamaan avoautoaan meille viikonlopun ajaksi.
Perjantaina sitten pakattiin auto ja hypättiin neljän naisen voimin auton penkeille ja kokka kohti Mikkeliä (tosin Kaivokselan kautta, sillä eräs meistä oli jättänyt pankkikorttinsa sinne. Lähettiin siis kohti mikkeliä suunnilleen kello 9). Mullehan tää vuos oli neljäs, suurimmalle osalle muista viides ja Elsalle toinen.
Kun me sitten rantauduttiin mikkelin pihapiiriin katto auki ja spaissarit pauhaten tajuttiin , että ollaan vissiin aika noloja koska hevarit kattoo meitä kummaksuen. Järkkäreillä oli kyllä kivaa ku ne popitti meijän mukana siellä. Roope pirautti sit just siinä samalla hetkellä ja ilmotti et niillä on leiri kasassa. Siihen me sit viereen parkkeerattiin kuhan alueelle päästiin
Meil meni yllättävän vähän aikaa saada tänä vuonna teltta kasaan. Viimevuonnahan meil oli ihan uus teltta käytössä, joka ei sit ollukkaa sitä normaalimpaa sorttia ja aikaa meni kasaamiseen suunnilleen se tunti... sateessa. Tänä vuonna homma suju kutakuinki neljässäkymmenessä minuutissa ja päästiin jopa auttamaan naapurin Joensuulaisia saman tapasen teltan väsäämisessä. Hyvä me!
Tässä meijän telttayhteisössä oli tänä vuonna vaan kaks telttaa. Toisessa yövyttiin söpösti Elsan kanssa ja toiseen leiriyty kahden muun autotoverin lisäks Sarme Savonlinnasta ja Roosa Tampereelta. 
Siinä sit heti ku kamat oli kasalla siirryttiin suoraan ns. asiaan ja avattiin kaljat ja syötiin vähän. Me liikuttiin vähän sen oman ympäristön ja viereisen välillä koska oltiin niin fiksusti väsätty ne meijän teltat siihen nii ettei nähty siihen niiden teltoille siitä mut homma suju oikeen nätisti ilman mitään sen suurmepia ongelmia. 
Käytii välil vähä vilkuilee keikkoi esim. PMMP ja jätkäjätkät ja sit jatkettiin sillä samalla linjalla: kaljaa kaikille kavereille. Jossain vaiheessa meille selvis, et juodaan oikeen hyvän asian puolesta. Yks kiva pullonkerääjämies valaisi meitä et ne rahat menee vuonna 2003 ja 2004 syntyneiden poikien säbä ja lätkä joukkueiden hyväks ni joha alettii kittaa oikee olan takaa lasten hyväks. Eipähä tarvii ostaa lippuja mihinkää hyväntekeväisyyksii enää tän vuoden puolella. Siellä oli maailman kylmintä, ja Roosa parka sairastu niin pahasti, että se joutui lähtemään kotiin aamulla HYVÄSTEJÄ SANOMATTA. 
Seuraavana päivänä herättiin ihanan freesinä ja päätettiin pitkällisen pohdinnan jälkeen napata auto jälleen alle ja suunnata Antti-Oskarin ja Roopen kanssa kohti mikkelin kylä pahaista jotta saadaan vähän ruokaa ja lisää kaljaa. Haluaisin mainita, että mikkeli on ihan perseestä, eihän siellä tiedä mihin sinne auton jättää. Mäkkäri oli niin täynnä, ettei sinne mahtunu edes työntekijät ja lopulta kun tajuttiin että siellä on subi niin sekin oli täynnä joten syötiin siellä koska nälkä.
Kaupassa käynnin jälkeen päätettiin Elsan kanssa käydä vähän raikastumassa Sokoksen vessojen puolella, joka sekin oli omalla tavallaan kokemus koska sieltä kuului lintujen laulua ja pelottavan miehen selostusta siitä, että millainen lintu tässä on nyt kyseessä. Lainattiin myös eräälle naiselle 50snt jotta hän sai viinipullon alkosta. Olemme siis olleet hyväntekijöitä jollekkin paikalliselle pulsulle.
Sitten palattiin takas leirintään ja yllätys on varmasti suuri sanoessani, että juotiin kaljaa. Unohdin luultavasti mainita, että kaikilla oli päällä aivan jumalattomasti vaatetta koko viikonlopun koska siellä oli yhtä kylmä kuin saharassa vuoden loppu puolella eli paljon. Sit käytiin kattomassa parit keikat ja juotiin vähän lisää ja sitten päätettiin Roopen kanssa toteuttaa meidän edellisen illan oivallinen idea ja lähteä vähän sumopainimaan kera vedonlyönnin. Siinä ei sitten kauaa nokka tuhissu kun Roope oliki jo voittanu mut 3-0 tuloksena se, että mä joudun olemaan seuraavat puol vuotta väärässä. Kaikessa. Voi ei. Ikävemmäks tätä asiaa tekee viellä se, että yleensä en nää Roopee kun vasta ehkä jouluna, mutta poikahan muuttaa Helsingin puolelle tossa kohta justiinsa, eli siinä meni sitten sekin. Kärsimykseni on suuri ja siitä tulee videota heti kun kerkiän.
Viimenen yö oli ihan kuolemaa koska stamina soitti nii että korvat paukku ja ulkona lämpötila lasi +5 puolelle joten paleltumisriskiä ei voinut ohittaa. Myöskin Teemu teki tämän hieman hankalaksi omalla humalaisella olemuksellaan ja sai kansalaiset huolestuneiksi hänen terveydestään. Ihan viimeisenä meitä oli hereillä minä Roope ja Antti-Oskari ja lopulta noin neljältä aamulla meki sit luovutettiin ja painuttiin telttoihin tutimaan.
Seuraavana aamuna oliki sit taas aika kasata tavarat pussukoihin ja nyssyköihin ja suunnata askeleet kohti pääkaupunkiseudun rauhaa. Keräsimpä siinä jätesäkillisen roskiaki yhen pikkusen 7up pullon saamiseks. Matkalla pysähyttiin pizza Buffaan syömään ja viivyttiin siellä ehkä suunnilleen pari tuntia. Sen pihassa työskenteli maailman sulosin ja ihanin jätskikiskapoika joka jutteli meille mukavia ja oli muutenki liian quuma. ps. jätskipoika, jos luet tätä ota yhteyttä, useammallakin meistä oli matkan aikana fantasiat kohdillaan.
Pahoittelut vielä ehkä maailman turhimmasta paskanjauhannasta, lupaan että jatkossa käytän ehkä hieman enemmän mietintää siihen, että mitä sitä nyt oikeen kirjotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti